Kesähän on jo vauhdilla lähestymässä loppuaan. Siis onni ja autuus, että Minttumaaria valmistui ajoissa ennen pakkasia. Tytöt tekivät Roista yllätyshyökkäyksen tänne eilen, eivätkä varppina uskoneet, että Myttysestä ikinä kuoriutuu kaunis perhonen :)

Tässäpä hän pingottautuu ja oikoo itseään:

765144.jpg

Suokaa anteeksi romut taustalla. En jaksanut alkaa siivoamaan enkä myöskään haalimaan lisää pyyhkeitä. Toivossa on hyvä elää, että lanka ei päästä väriä. Mittoja en ole vielä ottanut. Olin siinä uskossa, että ei ole kovin iso, mutta kuten siinä yleensä käy niin taas olin väärässä. Se on melko hyvän kokoinen. Ei ehkä kumminkaan yhtä iso kuin Sagittaria.

Mitä sitä sitten? Tekisinkö toisen Minttumaarian, kun ei ole sitä Icaruksen ojettakaan.... Elämä se on hankalaa.. Tuo lanka on ties mitä vanhaa lankaa, mutta se on tosi ohutta ja sitä oli todella mukava neuloa. Kahta väriä olisi vielä kokeilematta ja tuota sinistä on vielä niin paljon jäljellä, että siitä kutaisee huivit vaikka koko suvulle.

Lisäys: Aloitin tekemään Minttumaariaa 21. päivä, eli kolmessa päivässä sain valmiiksi. Nopeamminkin saisi valmiiksi, jos ei tarvitsisi juosta koko ajan taaperon perässä :) Tämän huivin annan anopille.